Vikat ja ekat vedot Olarilla

Lauantaille osui kaksi kovaa tapahtumaa, kun Haze Wave juhlittiin Otaniemessä ja joku brittibändi soitteli urheilukentällä. En tietenkään osallistunut kumpaankaan, vaan lähdin pyöräilemään. Luvassa oli haikea tapahtuma, Olarin vikat vedot, kun tuo alati Suur-Olaria laajentava panimo joutuu lähtemään aivan työpaikkani naapurista kauas Konepajalle. Koska Otaniemi on vähän liian lähellä eikä sitä muutenkaan halua työmatkaa polkea vapaaehtoisesti viikonloppuna, niin otin vähän vauhtia lännestä.

Bemböle - Burger Grill + Salama

Olen ajanut Burger Grillin ohi muutaman kerran niin Veikkolaan kuin Salamalle polkiessa ja pysähdys on aina kiinnostanut. Nyt tuli sitten hyvä mahdollisuus käydä evästämässä tuossa ja olihan tämä varsin maukas burgeri. Ehkä käyn uudestaankin.

Salamalla ei valitettavasti ole hanaolutta normaalisti tarjolla, mutta kylmien tölkkien kaveriksi saa lasin lainaan, jos sellaisen haluaa nauttia terassilla, ja miksipä ei haluaisi. La La Land huiviin ja matka kohti Otaniemeä.

Otaniemi - Olarin vikat vedot

Otaniemessä ritti porukkaa ja tarjolla oli ruoan ja juoman lisäksi taidetta All Cityn graffitinäyttelyn muodossa. Kävin napsimassa kuvat koko setistä, mutta en viitsinyt tähän laittaa niitä enempää. Väkeä ja meteliä (musiikkia) oli omaan makuun vähän liikaakin ja aikataulu painoi päälle, joten yksi Last Call Otaniemi sai riittää ennen seuraavaa etappia. Sainpahan samalla palautettua edellisenä päivänä ostetut Otaniemen viimeiset growlerit tyhjänä panimolle.

Konepaja - Olarin ekat vedot

Eihän täällä Konepajan Olarilla mitään tapahtumaa ollut, mutta koska en ollut koskaan vielä paikalla käynyt, ajattelin että olisi hauska korkata tämä lokaatio samana päivänä kun vanha paikka laitetaan pakettiin. Ja olihan se. Konepajan tila sopii panimolle täydellisesti tilojen ja tunnelman puolesta, toivottavasti myös se tärkein eli oluen tekeminen saadaan pian toimimaan ja pääsen noukkimaan töiden jälkeen growlereita pienen lisälenkin päästä. Täällä nesteytystä hoitivat Break from Reality, uutuus Hot in the 90's Witbier sekä vierailevan Factory brewingin High Tide, päteviä tuotteita jokainen.

Kotiin päästyä matkaa kertyi reilu 45 kilometriä ja aikaa matkoihin kului reilu pari tuntia. Detailit tämän linkin takana. Oikein kiva lenkki vaikka tietöitä olikin Espoon puolella yli oman tarpeen.

Suuret Oluet - Pikainen Pyrähdys - SOPP Helsinki 2024

En ollut oikeastaan suunnitellut SOPP-vierailua millään tasolla tälle vuodelle, mutta huomasin jossain vaiheessa talkooilmoituksen ja totesin päivämäärien osuvan lomaviikolle, joten varasin samantien avauspäivän alkuun talkoovuoron ja samalle päivälle olisi jäämässä pari tuntia aikaa tutustua festariin ennen siirtymistä pöytävaraukseen "Mikkelin tähden" ravintolaan.

Kauhean paljoahan tämän mittaisesta visiitistä ei kerrottavaa jäänyt, mutta kerrotaan nyt kuitenkin. Ehdin käydä katselemassa Hiisin rytötiskiä ja heittämässä läpändeerusta Huru-Hermannin kanssa, vinkata Hannikulle Juvan Panimon oluiden saatavuudesta ja tyypata taas uuden kotimaisen barley winen. Sää oli kuten SOPPissa yleensä, arvaamaton, mutta telttoja täällä onneksi riittää enemmän kuin monessa muussa oluttapahtumassa.

 

Ehdin maistamaan vain seitsemää olutta, ja niistä jaetulle kärkisijalle tasan 3.9/5.0 tulokseen ylsivät aakkosjärjestyksessä:

Naïlo Lektvar
Pramia Sahti
Sonnisaari Iso Niittäjä
Sonnisaari Monoliitti
Sonnisaari Tippa '24

Miten nämä SOPP-käynnit tuppaavatkin painottumaan Oulun poikain tiskille...

Olutkohde: Kapkaupunki

Työn perässä joskus joutuu (pääsee) matkustamaan paikkoihin joihin ei ehkä muuten tulisi lähdettyä. Yksi tällainen on Kapkaupunki, jossa järjestettiin itselleni se kaikkein tärkein tieteellinen konferenssi heinäkuun alussa. Matka siis kohti Etelä-Afrikan keskitalvea. Aikaerosta ei tarvinnut huolehtia, mutta lentomatkan pituus ja "vahingossa" konferenssia edeltävälle viikonlopulle buukatut Tuska-liput ja näistä aiheutunut akuutti univaje pitivät huolen siitä että ihan kevyestä matkasta ei tässäkään voinut puhua.

Long Street

Long Street on Kapkaupungin isoin baarikatu ja se onkin näkemisen arvoinen. Arkkitehtuuri muistuttaa New Orleansia (jossa muuten olisi konferenssi ensi vuonna) ja baaria ja yökerhoa on vaikka muille jakaa. Tosin sitten myös ilta-aikaan alue vaikuttaa jossain määrin turvattomalta, minkä huomasi lähinnä yo. kuvan kaltaisista huomautuskylteistä ja joka kadunkulmassa partioivista järjestyksenvalvojista. Mitään uhkaavia tilanteita ei kohdalleni sattunut vaikka kävelin katua myöhään illalla kameralaukku olalla. 

Long Streetin mukavin olutmesta oli Beer House, jossa oli oikein miellyttävä miljöö ja teknisesti ottaen laaja valikoima. Flightejakin sai. Lähempi tarkastelu sitten osoitti ettei se valikoima isoista luvuista huolimatta kovin mielenkiintoinen ollut ja mm. "fruity" osastolla oli tarjolla Kopparbergin siideriä. Olin myös ainoa asiakas paikalla ja baarin takana työskennellyt henkilö sanoi ettei hän oikeastaan edes pidä oluesta, eikä tiedä siitä mitään. No, miellyttävä vierailu siitä huolimatta.

Hieman vielä samaa katua eteenpäin käveltyään löytää Saggy Stone panimon taproomin. Itse panimo on jossain syrjemmässä, mutta hanoista löytyi kuitenkin kuutisen kappaletta panimon tuotteita, joista tyyppasin muutaman. Hyviä ja puhtaita, jos nyt eivät kovin mielenkiintoisia muuten.

Turistialueet

Kapkaupunki on tietynlaisesta rosoisuudestaan ja vaarallisuudestaan huolimatta isoilta osin hyvin siloiteltu turistikaupunki. Myös turistipaikoista löytyy ihan kelvollisia olutkohteita. Satama on se suosituin turistikohde ja sieltä löytyikin Mitchell's Brewery, jonka yhteydessä oli luonnollisesti skotti- ja irkkubaarit. Kävin skottibaarissa toteamassa Mitchell'sin oman lagerin oikein kelvolliseksi, mutta muita panimon omia tuotteita ei valitettavasti tarjolla ollut. Ruoka oli hyvää mutta ei kovin paikallista. Sataman alueella oli myös ainakin yksi muu panimoravintola, Kapstadt Brauhaus, mutta panimo oli siirretty siitä johonkin syrjempään ja en tullut lopulta testanneeksi yhtäkään panimon tuotetta. Myös Table Mountainin köysiradan ala-asemalta löytyi lupaavan näköinen pubi jonka terassilta näkymä on erittäin laadukas, mutta mielenhäiriössä jätin tuon käymättä. Tajusin virheeni vasta kun hop on hop off turistibussi nytkähti liikkeelle. Paluu samalla kulkuvälineellä samaan paikkaan olisi vienyt noin kaksi tuntia.

The Aegir Project

Törmäsin konferenssissa Untappdin kautta ruotsalaiseen olutharrastajaan jonka kanssa olimme jo keskustelleet Uberin jakamisesta Woodstock Brewingille, joka vaikutti olevan lähialueen panimoista laadukkain ja vain parin kilometrin päässä "pelipaikoilta". Hän oli kuitenkin edellisenä iltana bongannut googlailun tuloksena vielä lupaavamman oloisen The Aegir Project - nimisen panimon, johon automatka kestäisi kolmisen varttia. No eihän tuon mittainen Uber maksa Kapkaupungissa edes kahtakymmentä euroa, joten kävimme matkaan. Ja kyllä kannatti. Panimoravintola sijaitsee rikkaan oloisessa Nordhoekin kaupunginosassa ja terassilta on huiman hienot näkymät rantaviivaan. Skotlannista ja Uudesta-Seelannista oppinsa ammentaneen panimomestarin tuotokset ovat kautta linjan puhtaita ja maistuvia - ja toki saatavilla koko hanalistan käsittävänä flightina. Täältä tuli ostettua myös pari oikein lupaavan oloista isoa pulloa kotiin muhimaan, mutta hanalistan läpikäyntikin oli selvästi reissun paras olutkokemus.

Yllä mainittujen paikkojen lisäksi Bar Keeper nimisestä viinakaupasta tuli haettua kourallinen paikallisia pienpanimotuotteita, joista useampi on vielä kaapissa juomista odottamassa.  Kaiken kaikkiaan viikon aikana ehdin maistaa 37 olutta, pääosin Etelä-Afrikasta ja Kapkaupungista, mutta olipa joku Namibiastakin.

Kapkaupunki Top 5:

1. Aegir Project Croc & Roll 4.1/5.0 - cask @ The Aegir Project

2. Soul Barrel Tropical Parade: New American IPA 3.9/5.0 - pullo Bar Keeperistä, nautittu @ Hotel Sky

3. Aegir Project Secret Solstice 3.7/5.0 - hana @ The Aegir Project

4. Woodstock Mr. Brownstone 3.7/5.0 - hana @ The Beer House

5. Mitchell's Hog's Head Lager 3.7/5.0 - hana @ Mitchell's Scottish Ale House

Heinäkuun erikoiserä sokkona

 Pruuvipäivälle osui tällä kertaa Tuskan vuoksi otettu lomapäivä, joten päädyin paikalle vasta puoli tuntia ennen pruuvin päätöstä. Tämä osoittautui virheeksi, koska oluethan oli tietty avattu jo reilu kaksi tuntia sitten ja ne olivat siitä asti seisoneet pöydällä. Tarjoutuivat kyllä avaamaan pyynnöstä uudet, ja tähän pyyntöön sitten lopulta tartuinkin luettuani mitä olin maistanut ja mitä mieltä olin niistä ollut. Kaikki paitsi ensimmäinen on siis maistettu koko setin jälkeen uudestaan avoimin silmin. Teemaksi paljastui kuin paljastuikin toista kuuta putkeen "Suomen paras IPA?" joten tähän kysymykseen on vastattu sitten uusintamaistelujen jälkeen.

Olut 1

Tuoksu hyvin tavanomainen, puhtaan maltainen. Makukin melko tavanomainen. Mallasta, vähän humalaa. Hiilihapot tästä ovat pahasti hävinneet mutta tuskin on muuten juuri ehtinyt muuttua. Mikä lie tyhjänpäiväinen eurolager.

En ostaisi

Oli: Karhu 4,6 % 2.8/5.0 / 1,38 € / 4,6 % / 0,33 l

Sellainen kierrepallo tähän sokkopruuvin alkuun! Mietinkin tuoksutellessa että muut on varmaan IPAa mutta tämä on kyllä lager. Pisteet Alkon porukalle tästä kesäjäynästä. En maistanut tätä uusiksi.

Ei ole Suomen paras IPA eikä edes IPA.

Olut 2

Aika syvän kultainen väri. Tuoksu makeahko ja hedelmäinen, vähän pihkaakin. Maku on melko katkera, vähän hedelmäinen, vähän pihkainen. Humalaa riittää lopussa. Aivan kelvollinen IPA tämä on. Voi olla kotimainenkin.

Ostaisin

Oli: Kanavan Aava Belgian IPA 3.7/5.0 / 5,48 € / 6,0 % / 0,33 l

Tuttu tuote viime vuoden panimovierailulta. Silloinkin hyväksi todettu ja hyvähän tämä oli nytkin. Kanavan "talon maku" joka on tietynlainen viljainen puhtaus, löytyi heti uusintamaistolla kun tiesi mitä juo. Belgiestereitä tästä ei tahdo löytyä hyvällä tahdollakaan, mutta hyvä olut joka tapauksessa.

Ei Suomen paras IPA mutta ansaitsee olla keskustelussa mukana.

Olut 3

Vähän samea kultainen. Tuoksussa katkeruutta ja jekkumaisia yrttejä. Yrttisyys jatkuu epämiellyttävänä todella katkeran maun puolella. Vähän humalaa lopussa. Todella epämiellyttävä.

En ostaisi

Oli: Stadin Grapefruit IPA 2.8/5.0 / 4,68 € / 6,5 % / 0,33 l

Vaikka Stadin panimo ei aina maaliin osukaan niin kokeillaanpa tuoreesta uudelleen. Nyt kun juoma on vasta kaadettu ja toisaalta tiedän mitä se on, yrttisyys on tipotiessään ja sen tilalla on oikein miellyttävä verigreippi. Jotenkin tälle ei seisominen sopinut yhtään, mutta tuoreeltaan oikein hyvä tuote, joten vaihdetaan arvosanaksi takaisin vuonna 2020 annettu 3.5/5.0 ja Ostaisin.

Ei ole Suomen paras IPA mutta ihan hyvä maustettu pale ale.

Olut 4

Syvän kultainen väri. Tuoksu hieman makea ja hieman hedelmäinen. Katkeroakin hiipii tuoksun puolelle. Maku katkeran maltainen, vähän hedelmäinen ja pihkainen, humalaa lopussa. Kelvollinen katkeran pään IPA, mutta ei ihan ostamisen arvoinen.

En ostaisi

Oli: United Gypsies Get Hoppy West Coast IPA 3.3/5.0 / 7,0 % / 5,49 € / 0,33 l

Ei tämä uusintamaistollakaan oikein säväytä. Yllättävän vaisu UG:n tuotteeksi, heillä kun yleensä ongelmana on enemmän epätasaisuus kuin jonkinlainen jarruttelu. Tässäkin on kyllä IBUa viskattu 100:n edestä sisään. Ei ihan täysin tyylinmukainen West Coast ehkä.

Ei ole Suomen paras IPA

Olut 5

Samea keltainen. Tuoksu mehuhedelmää ja mallasta. Maku makea mutta myös katkera, mehukasta hedelmää, vähän alkoholia, humalaa lopussa. Aika hyvä, mutta saisi olla hieman raikkaampi kyllä. Vahvan pään NEIPA. Olisiko tässä joku pikavauhtia kyhätty "vahvat oluet" teema, kun tuskin kuitenkaan IPA toista kuuta putkeen (niinpä).

Ostaisin

Oli: Mallassepät Riptide West Coast Double IPA 3.7/5.0 / 8,5 % / 5,23 € / 0,33 l

Raikkaus löytyi kyllä uusintamaistolla kun sai tuoretta ja kylmää. Onhan tämä totutun mainio IPA tältä panimolta. Mutta miten ihmeessä tätä kehdataan West Coastiksi kutsua? Tyylikoulu käymättä. Ehkä pelkästään tuon klaffivirheen takia En ostaisi.

Ei kyllä ole Suomen paras IPA varsinkaan ilmoitetussa tyylissä.

Olut 6

Samea keltainen. Tuoksu melko heikko, hedelmäistä mallasta. Maku hieman hedelmäistä mallasta, vähän humalaa lopussa. Todella löysä ja mitäänsanomaton tuotos. Niin mieto maultaan (tuskin volteiltaan) että tulee mieleen lähinnä joku Lahden Erikois NEIPA Strong.

En ostaisi

Oli: Salama Tune In Tune Out 3.1/5.0 / 7,0 % / 6,07 € / 0,44 l

Juuh jaah. Vielä yhteistyö Frontaalin kanssa. Uusintamaistolla makua on vähän enemmän, mutta ei tämä kovin kummoinen ole silti. Nostetaan nyt himan pisteitä vaikka tasolle 3.3/5.0 mutta kauppaan jäisi edelleen.

Tällä panimolla olisi kyky tehdä Suomen paras IPA mutta tämä ei ole se.

Olut 7

Kirkas kultainen. Tuoksu hedelmäinen, vähän ehkä banaaninen. Maku makeaa hedelmää, mallasta, vähän humalaa. Kovin on tylsä ja tavanomainen. Haiskahti alkuun vehnältä, joten voisi olla white IPA, mutta ei kovin kummoinen, oli mikä vain.

En ostaisi

Oli: Maku Vallankumous NEDIPA 2.8/5.0 / 8,0 % / 4,48 € / 0,33 l

Tyylit eivät näköjään tänään tarkoita paljon mitään, kun ei tämä oikein NE-etuliitettä ansaitse. Uusintamaistollakin tuoksu jotenkin epämiellyttävän hikinen eikä maku paljoa pelasta. Tämän panimon taso on tuntunut hieman laskevan samaa tahtia tölkkien visuaalisen ilmeen kanssa.

Tämä panimo olisi ehkä joskus voinut tehdä Suomen parhaan IPAn, mutta ei enää. Eikä ole tässä tehnyt.

Toinen erä IPA-kisailua oli kyllä selkeästi sitä viime kerran ensimmäistä erää parempi, mutta vähän vaikea tästä on pointtia silti löytää. En ainakaan meinannut kunnioittaa tätä ajatusta laittamalla näitä enää mihinkään järjestykseen, kun edelleen hyvin pieni vähemmistö ansaitsee olla edes mainitun kysymyksen kohteena.

Heinäkuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 7-

Sisältö: 7-

Mielikuvitus: 5½

Kokonaisarvosana: 6+

Erikoiserien kouluarvosanat:

Maaliskuu 2024: 9+

Joulukuu 2022: 9

Huhtikuu 2023: 9-

Marraskuu 2020: 8½

Joulukuu 2023: 8½

Lokakuu 2021: 8+

Marraskuu 2023: 8+
Elokuu 2020: 8

Lokakuu 2023: 8-

Tammikuu 2024: 7½
Syyskuu 2020: 7+

Maaliskuu 2023: 7+
Heinäkuu 2020: 7

Tammikuu 2023: 7

Syyskuu 2022: 7-

Lokakuu 2022: 7-
Lokakuu 2020: 6½

Syyskuu 2021: 6½
Marraskuu 2019: 6+

Heinäkuu 2024: 6+

Kesäkuu 2024: 6+
Joulukuu 2019: 6-

Katsotaas ehtisikö sitä CBH:ssa pyörähtää vielä vai ei.

Olutkohde: Japani

 

Japani ei ehkä ole se ilmeisin olutkohde, paitsi olutharrastajalle jolle jokainen uusi maa on mitä mainioin olutkohde. Kolmen viikon matkalla kieltämättä itsekin tuli nautittua mittavat määrät myös nihonshua, eli sakea ja lähisukulaisiaan, mutta tokihan oluttakin ehti nauttia hyvät määrät. Kasaan matkan tunnelmia tähän jollain sumealla järjestyksellä kaupungeittain.

なまビール

Alkuun kuitenkin sananen Japanin yleisimmästä oluesta, joka oli itsellenikin se selvästi useimmin juotu mallasjuoma matkalla, nimittäin otsikossakin mainittu "namabiiru". Kirjaimellisesti käännettynä termi tarkoittaa raakaa olutta, mutta käytännössä hanaolutta, ja sitä tavallisinta mahdollista. Kyseessä on siis joku Asahi/Kirin/Suntory variantti (näitä kaikkia on muuten kaupoissa melko monta versiota jotka eivät maultaan juuri eroa) ja lähes koskaan en tiennyt mitä näistä se oli, mutta ei ollut niin väliksikään. Izakaya-ruokien kanssa kaikki toimivat mainiosti. Joskus sentään minäkin jaksan olla nipottamatta siitä mitä lasiin tulee. Eipähän tarvinut kaivaa puhelinta arviota varten.

Tokio

Suurin, vaikkei ehkä kaunein, Tokio on luonnollisesti se pääkaupunki myös olutskenessä. Näin isossa kaupungissa on ihan kaikkea paljon, ja tähän ihan kaikkeen sisältyy myös käsityöolut. Päädyimme heti ensimmäisenä iltana izakayalta jatkoille Serverlandiin jossa tapasimme legendaarisen Hattori-sanin (tietäjät tietää). Lisäksi tuli käytyä mm. Ebisun Tap & Tumblerin omatoimihanoilla jossa sisään tullessa saa kortin joka laitetaan hanalaitteeseen ja lasketaan itse sopiva määrä olutta lasiin. Kortin lasku kuitataan sitten lähtiessä. Maino konsepti niin maisteluun kuin pitkien särpimiseenkin. Tokion lähettyvillä kävimme myös sympaattisella olutfestarilla, joka saa miinusta muovituopeista, mutta ei muuten juuri kalpene kotimaisille varianteille.

Takamatsu

Tokion jälkeen vuorossa oli Shikokun saaren toiseksi suurin kaupunki ja ehkä koko Japanin (ja siten maailman) udon-pääkaupunki Takamatsu. Hattori-san oli Takamatsusta kotoisin, joten saimme luonnollisesti kasan hyviä vinkkejä. Suosituksia jotka mieluusti jaan myös eteenpäin olivat ainakin Ohloy Brewingin taproom, しろすずめ／ビールルームとりかご, sekä hieman lähempänä sivistystä sijaitseva Taru taru. Nuudelipaikoista Baka ichidai ja izakayoista Mahoroba kannattaa käydä, mutta ei oluen takia. Takamatsussa huomasimme että sen lisäksi ettei Untappdin kartalla tee oikein mitään, myös googlehaku "craft beer" saattaa viedä muuten oikein mukavaan darts-baariin mutta muuta olutta sieltä ei saa kuin perus Asahia. Joten täällä mennään vahvasti "tietäjät tietää" meiningillä.

Osaka

Osaka on monissa piireissä hyvässä maineessa, eikä syyttä. Kaupunki on iso, mutta ei Tokion kokoinen, ja meininki on sitä myöten myös astetta rennompaa. Kääntöpuolena sitten googlen ohjeet eivät ole ihan yhtä timanttisia ja liikkuminen on muutenkin välillä haastavampaa, mutta ei sentään ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tokion kohdalla jätin sanomatta, että koska jengiä on niin paljon, niiden parhaiden pienpanimoiden kama loppuu yleensä samantien. Tokiosta. Sen sijaan esimerkiksi Osakassa voi tehdä kuten me teimme, ja mennä loistavan West Coast Brewingin Dark Lab taproomiin jossa odottaa parikymmentä hanaa tuoretta WCB:tä eikä niitä tarvitse jonottaa. Craftia löytyy muutenkin Osakasta helposti, paljon, ja hyvää. Vähän niinkuin Tokiossa.

Kioto

Olimme kuulleet etukäteen, että Kioto on täynnä turisteja ja osin siksi myös hankala liikkua, koska julkinen liikenne on melko lailla bussien varassa ja ne bussit ovat käytäviä myöten täynnä. Vaikka tämä jälkimmäinen pitikin sitten turistipäivänä varsin hyvin paikkansa, oli Kiotossa hyviäkin puolia - myös olutharrastajalle. Lyhyehkön kävelymatkan päästä päärautatieasemalta löytyi kaksi laadukkaan oloista olutmestaa, joiden molempien laadun kävimme myös paikallisesti vahvistamassa: Craft House Kyoto ja Kyoto Beer Lab. Molempien asiakaskunta noin 90-95 % turisteja. Ensimmäinen oli hieman silotellumpi mutta valikoimaltaan laadukas, jälkimmäinen sitten juuri sellainen rosoinen craft-baari mitä toivoinkin löytäväni. Tiskin takana panimolaitteet joilla on tehty laaja ja kohtalaisen laadukas valikoima hanaan sekä caskiin. Pieni paikka oli toki helposti täynnä, mutta oli siellä meille vielä tilaa. Molemmista vaikutti saavan myös ruokaa, mutta se jäi tällä kertaa testaamatta.

Takayama

Kiotosta siirryimme (yhteen monista) "pikku-Kiotoon", Hida-vuorilla sijaitsevaan onsen-kaupunki Takayamaan. Tänne tultiin rauhallisemman meiningin ja onsenien perässä, mutta toki vähintään puolivaloilla etsittiin myös olutta. Ja kyllähän sitäkin löytyi, joskin parhaiten mieleen jäänyt paikka oli sakepanimo jossa maistiaisia sai itsepalveluhanoista suoraan mukiin. Parhaiten Takayaman olutmestoista jäi mieleen ainoassa kuvassa esitelty pieni mutta sympaattinen Moon Tap Beer. Tämän jälkeen kohteina olivat vain Fujinomya ja Chiba, joista ei mainitsemisen arvoisia paikkoja löytynyt, vaikka toki kävimmekin viimeisenä päivänä vielä Akihabarassa Hitachino Nestin erittäin sympaattisessa jokirantabaarissa.

Eri oluita tuli matkalla maistettua laskutavasta riippuen noin 116 kappaletta. Koska valikoima oli hieman eksoottisempi niin otetaan nyt viiden sijaan kymmenen parasta listalle. Yritin viimeiseen asti vältellä import-oluita, mutta Truthissa tuli yksi erinomainen jenkki juotua kun paikka oli kiva ja paikalliset hanat maistettu. Eurooppalaisiin en sentään sortunut.

Japani Top 10

1. Honjo Ginza Chocolate Barley Wine (Honjo, Saitama) 4.3/5, hana @ Fujimi Craft Beer, Tokyo

2. West Coast The Nemesis (++Double Chocolate Version) (Shizuoka, Shizuoka) 4.3/5, hana @ WCB Dark Lab, Osaka

3. West Coast The Guardian (Shizuoka, Shizuoka) 4.3/5, hana @ WCB Dark Lab, Osaka

4. West Coast Legendary Drop (Shizuoka, Shizuoka) 4.1/5, hana @ WCB Dark Lab, Osaka

5. Kunitachi Seasonal Pathways "Winter" (Kunitachi, Tokyo) 4.1/5, pullo @ Sake Shop Gotunda, Tokyo

6. Heretic / Moonlight Meadery Bloody Bee (Fairfield, CA, USA) 4.1/5, hana @ Brewpub Truth, Tokyo

7. West Coast Magical Finish (Shizuoka, Shizuoka) 4.1/5, hana @ WCB Dark Lab, Osaka

8. Hakkaisan Rydeen Beer Alt (Niigata, Niigata), 3.9/5, hana @ jossain päin Gotandaa, Tokyo

9. Shirosuzume Sensei (Takamatsu, Kagawa), 3.9/5, hana @ Torikage, Takamatsu

10. West Coast Escape (Shizuoka, Shizuoka), 3.9/5, hana @ WCB Dark Lab, Osaka

Jonkin tasoista yhden baarin ja panimon ylivoimaa, mutta kyllä Japanista kelpo olutta löytyy joka puolelta. Menkää kokeilemaan jos ette usko, ja kysykää jos jotain jäi tähän kirjoittamatta! Tälle vuodelle saattaa löytyä vielä toinenkin vähän eksoottisempi olutkohde...