12.8.24

Alkon elokuun erikoiserä sokkona

Pruuviin tuli jo perinteeksi muodostuen mentyä ilman minkäänlaista ennakkovalmistautumista, joten en tiennyt että erikoiserää tässä pääosin maisteltiin, enkä siis osannut myöskään teemaa arvata. Enpä kyllä olisi arvannutkaan, ei sen puoleen.


Olut 1

Ihan miellyttävä aloitus. Samea keltainen. Tuoksu kuivahko, vähän hedelmäinen. Maku katkera, vähän hedelmäinen, maltainen, kokhtalaisen katkera. Aivan hyvä. Ehkä joku bock?

Ostaisin

Oli: Põhjala Laager 3.7/5 / 4,7 % / 2,98 € / 0,44 l

No joo, ei mennyt kaukaa ohi. Yllättävän vähän voltteja, tai käännetään niin päin että aika runsas maku.

Olut 2

Hieman samea punaruskea, vaahto hieman rusehtava. Tuoksussa kahvia, paahdettua mallasta, ehkä hitusen melassia. Maku kuiva ja katkera, paahteinen, vähän kahvinen. Humalaakin lopussa ihan riittämiin. Ihan ok tämäkin, joku kuiva stout?

Ostaisin

Oli: Hoppa Black Lager 3.5/5 / 6,5 % / 4,49 € / 0,33 l

Tämä olikin vanha tuttavuus, jota olen tainnut aina maistaa vain sokkona (pari kertaa Suomen Paras Olut kisassa). Ei ihan yhtä hyvä kuin viimeksi, mutta edelleen hyvä.

Olut 3

Hieman samea tämäkin, kultainen, korkea vaahto. Tuoksu makeahko, hieman banaaninen. Maussakin makeutta, banaania, vehnää, vähän humalaa. Ihan kelvollinen hefeweizen, voisiko olla jopa kotimainen? Ei kuitenkaan ihan tarpeeksi hyvä, joten 

En ostaisi

Oli: Schneider Weisse Tap 1 Helle Weisse 3.3/5 / 4,9 % / 3,89 € / 0,5 l

Schneider on kyllä takuuvarma suorittaja vehnäoluiden saralla, mutta tämä Tap 01, joka oli minulle jopa ennestään tuntematon, ei kyllä kuulu heidän mielenkiintoisimpiin tuotteisiinsa. Tyylinmukainen ja puhdas kuitenkin - sikäli kun Helle Weisse nyt jotain tarkoittaa.

Olut 4

Kirkas, vaalean keltainen. Tuoksu makeahko, puhdas, maltainen. Maku samoin. Hieman katkera, hieman vetinen. Lähinnä tästä tulee joku huono pils mieleen. En edes yllättyisi valtavasti jos paljastuisi alkoholittomaksi, sen verran ohut on runko. Alkoholittomana toki pisteet hieman nousisivat.

En ostaisi

Oli: Bitburger Premium Pils 2.3/5 / 4,8 % / 3,89 € / 0,5 l

Kai tämä jonkinlainen klassikko on, tai ainakin klassiselta valmistajalta, mutta ei kyllä tyylin parhaimmistoa. Puhdas ja virheetön toki, kuten odottaa sopii, mutta ei se aina mielenkiintoista tai edes nautinnollista olutkokemusta takaa. Olin maistanut tämän Ratebeeriin kymmenen vuotta sitten konferenssin posterisessiossa Bostonissa. Nyt voin kyllä odottaa seuraavat kymmenen vuotta ennen kuin maistan uusiksi.


Olut 5

Kirkas kultainen. Tuoksu kuivahko, maltainen, puhdas. Maku kuivan maltainen, puhdas, melko katkera. Aika peruslagerilta tämä tuntuu. Ei valittamista, ei kehumista.

En ostaisi

Oli: Veltins Pilsener 3.0/5 / 4,8 % / 3,95 € / 0,5 l

Onhan tämä jo pykälää tai kahta edellistä parempi saksalais-pilsner, vaikkei ihan tyylin aatelia tämäkään. Myös tuttu, tämä vain kuuden vuoden takaa.

Olut 6

Kirkas keltainen. Tuoksussa vähän hedelmäistä mallasta. Maussa hedelmäistä ja hyvin katkeraa mallasta ja reippaasti peräkärryä. Kevyen puoleinenhan tämä on, mutta ei huono. Joku pale ale lienee.

En ostaisi

Oli: Plevna Nectar Pils 3.4/5 / 5,0 % / 4,49 € / 0,33 l

Nyt kyllä hedelmäisyys hieman yllätti, mutta kaipa tämä ihan pätevä pils kuitenkin on. Jopa revittelevä ottaen huomioon panimon.

Olut 7

Sameahko vaalean keltainen. Tuoksu lähes sitruunamehua, vähän mallastakin seassa. Saa epäilemään Radleriksi. Maku myös hyvin sitruunainen, mallasta enemmän kuin tuoksussa humalaakin. Ei tämä Radler sentään ollut, eikä sourikaan. Joku lemon pale ale lienee. Mielenkiintoinen, mutta ei oman suun mukainen tässä vaiheessa.

En ostaisi

Oli: Uiltje Juicy Lucy 3.0/5 / 5,5 % / 3,99 € / 0,33 l

Tämä pääsi kyllä yllättämään, sillä Uiltje on panimo jonka tuotteista yleensä pidän ja joita ostan kaupoista melko luottavaisin mielin. Tämä olisi kyllä ollut pettymys ostettuna.

Olut 8

Sameahko meripihka, rusehtava vaahto. Tuoksu makeahko, paahteinen, mausteinen. Maussa makeahko paahteista mallasta, mausteita, humalaa. Vähän on hankala sanoa mitä tämä on, vaikka ihan kelvollinen onkin. Joku dark lager tulee mieleen, joskin puhtaus ei ole siellä päinkään joten ei ehkä kuitenkaan lager.

En ostaisi

Oli: Theakston Old Peculier 3.5/5 / 5,6 % / 4,99 € / 0,44 l

Old Alehan se tietysti oli. Ei ihan tyylin parhaimmistoa, mutta näin hyvässä tyylissä tällainen keskitason suorituskin on ihan OK.


Olut 9

Kirkas kultainen. Tuoksu katkeran maltainen. Maku erittäin katkera, maltainen, humalaa toki löytyy lopusta. Joku tupla West Coast IPA tästä tulee lähinnä mieleen, joskin se pihkaisuus ja hedelmäisyys uupuu. Ei varsinaisesti huono, mutta ei nyt oikein osu.

En ostaisi

Oli: De Ranke Guldenberg 3.5/5 / 8,0 % / 4,99 € / 0,33 l

Laadukkaan panimon kehnomman pään tuote. Ehkä tämä jossain tilanteessa tulisi ostettua, mutta ei ole rikos jättää hyllyyn. Oli myös vanha tuttu ja säkällä annoin tasan samat pisteet kuin vuosia sitten.

Ja tässähän oli tosiaan erikoiserä teemalla Olutta pöytään! eli loppukesän ruokapöytään ruokaoluita. Oluet 5, 6 ja 7 eivät tähän kuuluneet vaan olivat vakiovalikoiman tuotteita, vaikka etenkin 5 ja varauksin 6 istuisivat teemaan mainiosti. Sen sijaan tämän Guldenbergin jättäisin ruokapöydästä pois, koska tämähän on kuin hyvä saison jonka ruokajuomakelpoisuus on pilattu kottikärryllisellä humalaa. Tällaiset katkerot eivät yleensä ole harmoniassa oikein minkään ruoan kanssa. Muuten erikoiserän ajatus oli minusta sieltä paremmasta päästä, jos nyt toteutus jättikin vähän toivomisen varaa.

8.8.24

Sahdinvalmistuksen SM 2024


Vaikka blogin nimi tulee jostain ihan muualta, niin onhan perinnejuomamme sahti kuitenkin äärimmäisen helppoa juotavaa. Taas kerran piti siis suunnata maailman parhaille olutfestareille, eli sahdinvalmistuksen SM-kisoihin. Paikkana oli tällä kertaa äärimmäisen perinteikäs sahtipaikkakunta Isojoki ja siellä sijaitseva Sahtiopisto. Matkaa lähdettiin taittamaan ensin aamujunalla Tampereelle ja siitä Suomen Olutseuran bussilla perille.






Puitteet kilpailulle olivat ainakin turistin kannalta mitä mainioimmat. Lauhansarven lounas oli hyvää ja ruokavaliot huomioivaa, vaikka erinomainen sahtijäädyke ei kaikkien valioon sopinutkaan. Viihtyisässä nurmiparkissa oli jälleen tarjolla kymmeniä sahteja niin kisasta kuin sen ulkopuoleltakin. Suomen Olutseuraa parkissa (ei valitettavasti kisassa) edusti Markku "LaiskanSahti" Lahti kahdella varsin laadukkaalla tuotoksella. Perinnetietoista viihdettä mm. hanurimusiikin ja kuorolaulannan muodossa tarjosi Peura-Areena.


Kisan jälkeen ennen palkintojenjakoa julkistettiin seuraavan kisan sijainti, joka on aina maantieteellisesti kauimpana nykyisestä sijaitseva kisaa hakenut paikka. Ensi vuonna tullaan kisaamaan "Hollolan Lahes", koska Lahtihan on tunnetusti alunperin Hollolan pieni sivukeskus. Kisan järjestävät yhteistyössä kolme alueen toimijaa.


Palkintojenjaossa kokemus oli jälleen valttia, kun tuohihattu toisensa perään asteli korokkeelle palkintoja hakemaan. Kisa oli historiallisen tiukka, kun voittajan ero kakkoseen oli piste ja kakkos- ja kolmossijan ero ei löytynyt pisteistä eikä kympeistä, vaan vasta yseistä, joiden määrässä oli yksi kappale eroa. Itse laskin maistaneeni päivän aikana 29 sahtia joista 21 sai arvosanan **** ja loput kahdeksan ***. Kärkikuusikosta kohdalle osui noin puolet, kaikki toki tuon paremman arvosanan ansainneita.



Kisan jälkeen tarjoutui vielä mahdollisuus käydä aidossa savusaunassa, jonka vieressä sai vilvoitella pienessä idyllisessä korpilammessa. Tämä mahdollisuushan piti toki käyttää ennen pitkälle kotimatkalle starttaamista.

Ensi vuonna ollaan tosiaan paljon lähempänä, mutta toisaalta itsellä olisi pienet synttärijuhlat järjestettävänä samaan aikaan. Saas nähdä miten käy.

29.7.24

Vikat ja ekat vedot Olarilla

Lauantaille osui kaksi kovaa tapahtumaa, kun Haze Wave juhlittiin Otaniemessä ja joku brittibändi soitteli urheilukentällä. En tietenkään osallistunut kumpaankaan, vaan lähdin pyöräilemään. Luvassa oli haikea tapahtuma, Olarin vikat vedot, kun tuo alati Suur-Olaria laajentava panimo joutuu lähtemään aivan työpaikkani naapurista kauas Konepajalle. Koska Otaniemi on vähän liian lähellä eikä sitä muutenkaan halua työmatkaa polkea vapaaehtoisesti viikonloppuna, niin otin vähän vauhtia lännestä.

Bemböle - Burger Grill + Salama





Olen ajanut Burger Grillin ohi muutaman kerran niin Veikkolaan kuin Salamalle polkiessa ja pysähdys on aina kiinnostanut. Nyt tuli sitten hyvä mahdollisuus käydä evästämässä tuossa ja olihan tämä varsin maukas burgeri. Ehkä käyn uudestaankin.




Salamalla ei valitettavasti ole hanaolutta normaalisti tarjolla, mutta kylmien tölkkien kaveriksi saa lasin lainaan, jos sellaisen haluaa nauttia terassilla, ja miksipä ei haluaisi. La La Land huiviin ja matka kohti Otaniemeä.

Otaniemi - Olarin vikat vedot









Otaniemessä ritti porukkaa ja tarjolla oli ruoan ja juoman lisäksi taidetta All Cityn graffitinäyttelyn muodossa. Kävin napsimassa kuvat koko setistä, mutta en viitsinyt tähän laittaa niitä enempää. Väkeä ja meteliä (musiikkia) oli omaan makuun vähän liikaakin ja aikataulu painoi päälle, joten yksi Last Call Otaniemi sai riittää ennen seuraavaa etappia. Sainpahan samalla palautettua edellisenä päivänä ostetut Otaniemen viimeiset growlerit tyhjänä panimolle.

Konepaja - Olarin ekat vedot








Eihän täällä Konepajan Olarilla mitään tapahtumaa ollut, mutta koska en ollut koskaan vielä paikalla käynyt, ajattelin että olisi hauska korkata tämä lokaatio samana päivänä kun vanha paikka laitetaan pakettiin. Ja olihan se. Konepajan tila sopii panimolle täydellisesti tilojen ja tunnelman puolesta, toivottavasti myös se tärkein eli oluen tekeminen saadaan pian toimimaan ja pääsen noukkimaan töiden jälkeen growlereita pienen lisälenkin päästä. Täällä nesteytystä hoitivat Break from Reality, uutuus Hot in the 90's Witbier sekä vierailevan Factory brewingin High Tide, päteviä tuotteita jokainen.

Kotiin päästyä matkaa kertyi reilu 45 kilometriä ja aikaa matkoihin kului reilu pari tuntia. Detailit tämän linkin takana. Oikein kiva lenkki vaikka tietöitä olikin Espoon puolella yli oman tarpeen.

22.7.24

Suuret Oluet - Pikainen Pyrähdys - SOPP Helsinki 2024


En ollut oikeastaan suunnitellut SOPP-vierailua millään tasolla tälle vuodelle, mutta huomasin jossain vaiheessa talkooilmoituksen ja totesin päivämäärien osuvan lomaviikolle, joten varasin samantien avauspäivän alkuun talkoovuoron ja samalle päivälle olisi jäämässä pari tuntia aikaa tutustua festariin ennen siirtymistä pöytävaraukseen "Mikkelin tähden" ravintolaan.

Kauhean paljoahan tämän mittaisesta visiitistä ei kerrottavaa jäänyt, mutta kerrotaan nyt kuitenkin. Ehdin käydä katselemassa Hiisin rytötiskiä ja heittämässä läpändeerusta Huru-Hermannin kanssa, vinkata Hannikulle Juvan Panimon oluiden saatavuudesta ja tyypata taas uuden kotimaisen barley winen. Sää oli kuten SOPPissa yleensä, arvaamaton, mutta telttoja täällä onneksi riittää enemmän kuin monessa muussa oluttapahtumassa.








 

Ehdin maistamaan vain seitsemää olutta, ja niistä jaetulle kärkisijalle tasan 3.9/5.0 tulokseen ylsivät aakkosjärjestyksessä:

Naïlo Lektvar
Pramia Sahti
Sonnisaari Iso Niittäjä
Sonnisaari Monoliitti
Sonnisaari Tippa '24

Miten nämä SOPP-käynnit tuppaavatkin painottumaan Oulun poikain tiskille...

18.7.24

Olutkohde: Kapkaupunki


Työn perässä joskus joutuu (pääsee) matkustamaan paikkoihin joihin ei ehkä muuten tulisi lähdettyä. Yksi tällainen on Kapkaupunki, jossa järjestettiin itselleni se kaikkein tärkein tieteellinen konferenssi heinäkuun alussa. Matka siis kohti Etelä-Afrikan keskitalvea. Aikaerosta ei tarvinnut huolehtia, mutta lentomatkan pituus ja "vahingossa" konferenssia edeltävälle viikonlopulle buukatut Tuska-liput ja näistä aiheutunut akuutti univaje pitivät huolen siitä että ihan kevyestä matkasta ei tässäkään voinut puhua.

Long Street


Long Street on Kapkaupungin isoin baarikatu ja se onkin näkemisen arvoinen. Arkkitehtuuri muistuttaa New Orleansia (jossa muuten olisi konferenssi ensi vuonna) ja baaria ja yökerhoa on vaikka muille jakaa. Tosin sitten myös ilta-aikaan alue vaikuttaa jossain määrin turvattomalta, minkä huomasi lähinnä yo. kuvan kaltaisista huomautuskylteistä ja joka kadunkulmassa partioivista järjestyksenvalvojista. Mitään uhkaavia tilanteita ei kohdalleni sattunut vaikka kävelin katua myöhään illalla kameralaukku olalla. 


Long Streetin mukavin olutmesta oli Beer House, jossa oli oikein miellyttävä miljöö ja teknisesti ottaen laaja valikoima. Flightejakin sai. Lähempi tarkastelu sitten osoitti ettei se valikoima isoista luvuista huolimatta kovin mielenkiintoinen ollut ja mm. "fruity" osastolla oli tarjolla Kopparbergin siideriä. Olin myös ainoa asiakas paikalla ja baarin takana työskennellyt henkilö sanoi ettei hän oikeastaan edes pidä oluesta, eikä tiedä siitä mitään. No, miellyttävä vierailu siitä huolimatta.




Hieman vielä samaa katua eteenpäin käveltyään löytää Saggy Stone panimon taproomin. Itse panimo on jossain syrjemmässä, mutta hanoista löytyi kuitenkin kuutisen kappaletta panimon tuotteita, joista tyyppasin muutaman. Hyviä ja puhtaita, jos nyt eivät kovin mielenkiintoisia muuten.

Turistialueet



Kapkaupunki on tietynlaisesta rosoisuudestaan ja vaarallisuudestaan huolimatta isoilta osin hyvin siloiteltu turistikaupunki. Myös turistipaikoista löytyy ihan kelvollisia olutkohteita. Satama on se suosituin turistikohde ja sieltä löytyikin Mitchell's Brewery, jonka yhteydessä oli luonnollisesti skotti- ja irkkubaarit. Kävin skottibaarissa toteamassa Mitchell'sin oman lagerin oikein kelvolliseksi, mutta muita panimon omia tuotteita ei valitettavasti tarjolla ollut. Ruoka oli hyvää mutta ei kovin paikallista. Sataman alueella oli myös ainakin yksi muu panimoravintola, Kapstadt Brauhaus, mutta panimo oli siirretty siitä johonkin syrjempään ja en tullut lopulta testanneeksi yhtäkään panimon tuotetta. Myös Table Mountainin köysiradan ala-asemalta löytyi lupaavan näköinen pubi jonka terassilta näkymä on erittäin laadukas, mutta mielenhäiriössä jätin tuon käymättä. Tajusin virheeni vasta kun hop on hop off turistibussi nytkähti liikkeelle. Paluu samalla kulkuvälineellä samaan paikkaan olisi vienyt noin kaksi tuntia.

The Aegir Project





Törmäsin konferenssissa Untappdin kautta ruotsalaiseen olutharrastajaan jonka kanssa olimme jo keskustelleet Uberin jakamisesta Woodstock Brewingille, joka vaikutti olevan lähialueen panimoista laadukkain ja vain parin kilometrin päässä "pelipaikoilta". Hän oli kuitenkin edellisenä iltana bongannut googlailun tuloksena vielä lupaavamman oloisen The Aegir Project - nimisen panimon, johon automatka kestäisi kolmisen varttia. No eihän tuon mittainen Uber maksa Kapkaupungissa edes kahtakymmentä euroa, joten kävimme matkaan. Ja kyllä kannatti. Panimoravintola sijaitsee rikkaan oloisessa Nordhoekin kaupunginosassa ja terassilta on huiman hienot näkymät rantaviivaan. Skotlannista ja Uudesta-Seelannista oppinsa ammentaneen panimomestarin tuotokset ovat kautta linjan puhtaita ja maistuvia - ja toki saatavilla koko hanalistan käsittävänä flightina. Täältä tuli ostettua myös pari oikein lupaavan oloista isoa pulloa kotiin muhimaan, mutta hanalistan läpikäyntikin oli selvästi reissun paras olutkokemus.

Yllä mainittujen paikkojen lisäksi Bar Keeper nimisestä viinakaupasta tuli haettua kourallinen paikallisia pienpanimotuotteita, joista useampi on vielä kaapissa juomista odottamassa.  Kaiken kaikkiaan viikon aikana ehdin maistaa 37 olutta, pääosin Etelä-Afrikasta ja Kapkaupungista, mutta olipa joku Namibiastakin.

Kapkaupunki Top 5:

1. Aegir Project Croc & Roll 4.1/5.0 - cask @ The Aegir Project
2. Soul Barrel Tropical Parade: New American IPA 3.9/5.0 - pullo Bar Keeperistä, nautittu @ Hotel Sky
3. Aegir Project Secret Solstice 3.7/5.0 - hana @ The Aegir Project
4. Woodstock Mr. Brownstone 3.7/5.0 - hana @ The Beer House
5. Mitchell's Hog's Head Lager 3.7/5.0 - hana @ Mitchell's Scottish Ale House