Olari After Dark - mitä on pimeän jälkeen?

 

Helmikuu oli suorastaan historiallinen oluttapahtumakuukausi, kun CoolHeadin jo perinteikkään Craft Beer Winter Wonderlandin lisäksi tarjolla oli Tower Beeer Festival Triplassa ja tummiin oluisiin keskittynyt Olari After Dark Olarin panimolla ja Trap Factorylla. CoolHeadille en valitettavasti jaksanut mennä, koska päätin katsastaa molemmat uutuustapahtumat. Niistä kahdesta tämä jälkimmäinen oli ennakkoon selvästi mielenkiintoisempi.

Ruokaa oli täälläkin tarjolla, kun Alexandersin ruokakärry teki pihassa maittavia gyroksia. Lisäksi nopeammin ja lähempää ovea sai pikkunälkään spiraalisipsejä. Näistä gyrokset tuli tällä kertaa testattua 2/3 täytteistä, ja molemmat toimivat ainakin itselle.

Olutlista oli äärimmäisen pätevä. Kourallinen nimekkäitä vierailijoita, toinen kourallinen laadukkaita kotimaisia ja tietenkin vahva edustus järjestävältä panimolta itseltään. Kokonaisuudessaan tarjolla oli 23 eri olutta (+ Olarin taproomin vakiotarjontaa kourallinen) joista olin jokusen maistanut etukäteen. Lopulta lista oli siis juuri sen kokoinen että 1 dl annoksina koko listan sai kohtuullisella vaivalla maisteltua läpi, pysyen vielä jotakuinkin tolpillaan kovista volteista huolimatta. Värit olivat tosiaan asiallisen tummia, parin barley winen ja Olarin Dark Knightro dark nitro mildin ollessa varsinaisen festarin vaaleimmat juomat. Taproomin tiskiltä sai toki mm. pilsiä jos alkoi janottamaan. Ällömakeita juomiakin löytyi, mutta ei onneksi montaa.

Oheisohjelmaakin oli sopivasti. Yksi Pühasten äärimmäisen laadukkaan oloinen tasting johon itse en osallistunut, sekä ajoittaisia sopivan lyhyitä juttutuokioita olutihmisten kanssa, jotka juontajana toiminut Peter Tammenheimo hoiti mallikkaasti. Kun Paleface alkoi illasta soittaa levyjä, olin varautunut jo muutenkin lähtemään paikalta, joten ei tuosta haittaakaan ollut. Juhlamoodi erikseen niille jotka sellaista kaipaavat. Tilaa oli oikein mukavasti, ja parvelle kiipeämällä sai olla vähän paremmin rauhassakin. Hinnoittelustakaan en voi tapahtumaa kritisoida. 7 € pääsymaksu (huom. sisältäen narikan) sopi tähän tapahtumaan selvästi Triplan tapahtumaa paremmin, ja 2-4 € / dl vahvuudesta riippuen oli aivan pätevä hintataso, etenkin kun useimmiten tarjolla oli noin 10 % alkoholia sisältäviä makupommeja.

Maistoin lopulta muutaman vanhan tutun ja 15 uutta olutta, joista parhaat alla.

Olari After Dark Top 5:

1. Garage Brew Sticky Sticky 4.3/5

2. Marble / Eelven Birthday Beers No. 9 Peanut Butter & Cacao Imperial Stout 4.1/5

3. Marble Barley Wine Amontillado BA 4.1/5

4. Garage / Finback Muted Sophisticated 4.1/5

5. Takatalo & Tompuri Kaski Musta Savu 3.9/5

Toivottavasti jatkoa saadaan viimeistään ensi vuonna! Kyllähän tässä ympäristössä yli kerran vuoteenkin voisi oluita maistella.

Tower Beeer Festival - uuden äärellä?

 

Helsingissä järjestettiin viime viikonloppuna uusi, uudenlainen olutfestivaali. Triplan ostoskeskuksessa sijaitseva The Tower olutbaari järjesti keskellä kauppakeskuksen tapahtumatoria melko kompaktin olutfestarin, jossa kattaus oli pieni mutta laadukas, ja viihdyttämiseen kuten lavajuontoihin ja musiikkiin oli panostettu hieman tavallista enemmän. Beeer sanan kolmannelle e-kirjaimelle en selitystä ole vielä löytänyt.

Idea on mielestäni laadukas, mutta toteutus jätti toivomisen varaa. Ensinnäkin viiden euron sisäänpääsy (joka kaikkialla ensin ilmoitettiin euroa suuremmaksi) karsi tehokkaasti pois satunnaisia pistäytyjiä, joita sijainti valtavien ihmismassojen keskellä olisi varmasti muuten tuonut. Tämän lisäksi vielä lippu piti ostaa muualta kuin portilta, ja vessaankin piti kävellä alueelta ulos. Näiden yhteisvaikutuksesta alue oli ainakin lauantaina alkuiltapäivästä todella tyhjä. Perjantain afterwork-kansaa oli ilmeisesti saatu houkuteltua jonkin verran, mutta alle odotusten, ja lauantainakin kuvien mukaan illemmalla sentään pöydät olivat melko täynnä. Huonomminkin olisi siis voinut mennä. Mutta millainen itse tapahtuma oli?

Itse asiassa ihan mukava. Anikó Lehtisen ja Sampo "Hauskat kotivideot" Marjomaan juonnot toimivat ja saksofonimusiikki oli hienoisesta korniudestaan huolimatta erinomaisen sopivaa alkuiltapäivään. Hieman ihmettelen valintaa pyörittää jopa juontojen ja saksofonin aikaan jättimäisellä näytöllä samaa muutaman mainoksen looppia sen sijaan että olisi esimerkiksi näytetty jotain tapahtumaan liittyvää, mutta kukin tavallaan. Itse pääasia, eli olut, oli erinomaista. Hinta oli melko standardi tämän päivän olutfestareille (3,5 € / 1 dl) ja valikoima oli todellakin pienuudestaan huolimatta laadukas. Maku, Tuju, Etko ja Mallassepät olivat kaikki tuoneet paikalle erinomaisen paletin lagerista kokeilevampiin maisteluoluisiin. Lisäksi tarjolla oli Towerin puolesta tisleitä, sekä erittäin edullisia antipastolautasia.

Pienistä hassuista pikkuvirheistä huolimatta tapahtuma oli siis oikein onnistunut. Toki myös hyvä seura vaikutti omaan viihtymiseen, mutta joka tapauksessa täytyy toivoa että tämä jaksetaan järjestää vielä uudestaan. Panimokattaus samalle tasolle, näyttö hyötykäyttöön ja sisäänpääsy helpommaksi, niin hyvä tulee.

Alkon helmikuun uutuuksia sokkona

 

Alkon pruuvissa oli tällä kertaa tarjolla kourallinen vakiovalikoiman uutuuksia ja yksi viime kerralta erikoiserästä puuttumaan jäänyt olut. En toki tiennyt mikä näistä se olisi.

Olut 1

Todella kalpea keltainen. Tuoksu aika puhdas, mutta kevyt, mallas. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Runkoa ei mainittavasti, jos ei virheitäkään. Joku tyhjänpäiväisemmän pään lager tämä on. Kaupoissa (ja muovituopeistakin) ok, Alkoon tämä ei kuulu.

En ostaisi

Oli: Peroni Nastro Azzurro Gluten Free 2.3/5 / 5,0 % / 2,90 € / 0,33 l

Ei herätä tunteita oikein millään osastolla.

Olut 2

Hieman enemmän väriä, vaikka oljenkeltaisen puolelle tämäkin jää. Tuoksussa vähän vahvempaa mallasta, mutta myös metallinen sivuaromi. Maun puolella myös mallasta vahvemmin, mutta sama metallinen klangi. Kohtalaisen katkera jälkimaku. Eurolager on tämäkin, vähän edellistä vahvempi. Olisiko jo Alkon hommia jopa volttien osalta?

En ostaisi

Oli: Heineken 2.2/5 / 5,0 % / 2,96 € / 0,5 l

Olut 3

Nyt on jo sen verran väriä että voidaan puhua kultaisesta. Tuoksu puhdasta leipäistä mallasta. Maku myös puhdasta mallasta, vähän makeutta, ehkä vähän alkoholia, melko katkera jälkimaku. Alkaa mennä jo bockin puolelle, mikä on tässä vaiheessa vain hyvä asia. Aivan kelvollinen. Mutta koska tällaisia harvemmin Alkosta naaraan, 

En ostaisi

Oli: Obolon Strong 3.1/5 / 8,6 % / 3,99 € / 0,5 l

No, voisin jopa ostaa koska Ukraina. Ainakin tässä hinta ja laatu kohtaavat huomattavasti edellistä paremmin.

Olut 4

Kirkas kultainen. Tuoksuu makealle maltaalle ja humalan hedelmille. Tämä lienee se unohtunut IPA. Maku on kuitenkin joku omituinen sekoitus mallasta, makeutta, hedelmää, tunkkaisuutta, pesuainetta, esanssia, alkoholia, humalaakin. Ja vielä hieman kevyen puoleinen. Periaatteessa tässä on kyllä hyviä elementtejä, mutta ei niistä miellyttävää olutta tullut.

En ostaisi

Oli: Kirkstall Spokane West Coast IPA  3.1/5 / 6,0 % / 5,40 € / 0,44 l

Joo ei jatkoon.

Olut 5

Kirkas erittäin tumma punainen, vaahtokin on vähän rusehtava. Tuoksussa melko syvästi paahteista mallasta, vähän tummia hedelmiä estereistä. Maku on kevyempi kaikin puolin. Paahteista mallasta, kahvia, vähän nuotionpohjaa, humalaa. Yllättävän kevyt lopulta, mutta ei aivan huono. Joku simppeli stout.

En ostaisi

Oli: Ridgeway Bad King John 3.3/5 / 5,8 % / 4,99 € / 0,5 l

Keveydelle löytyi selitys panimosta ja volteista. Olihan se paras tähän asti, mutta se rima ei ole korkealla.

Olut 6

Vielä tummempaan mennään, pohjaväri tällä kertaa ruskea. Ja vaahtokin jo ihan reippaasti ruskea. Tuoksussa paahdettua mallasta, kahvia, tummaa suklaata, vähän alkoholia. Maku raskaasti paahdettua mallasta, kahvia, lakritsia, nuotionpohjaa, vähän alkoholia ja reippaasti humalaa. Kovin on kuiva ja katkera tapaus, mutta toimii jos sellaisesta impistä pitää. Minä pidän.

Ostaisin

Oli: Tuju Pyöveli 4.1/5 / 9,2 % / 8,64 € / 0,44 l

Vanha tuttu tuote jolle on kyllä lätkäisty sen verran hintaa, etten ihan varma ole lähtisikö kuitenkaan mukaan, vaikka onkin aivan erinomainen.

Yksi hyvä olut sieltä lopulta löytyi, mutta muissa ei kyllä ollut hurraamista. Etenkin Heineken aiheuttaa lähinnä epäuskoista pään pudistelua. Siinä vasta uutuus vakiovalikoimaan.

Pikkulintu Myyrmäki - Vantaata valloittamassa

Itä-Helsingistä alunperin ponnistanut Pikkulintu on laajentunut ensin hieman epätyypillisesti keskustaan, sitten lähemmäs synnyinseutujaan Kontulaan, mutta Vantaa on tähän asti ollut vielä kokematta. Vantaahan on käytännössä yhtä Itä-Helsinkiä, joten uusi kohde sopi brändille hyvin. Kontulan tapaan uusi Pikkulintu löytyy uunituoreen kerrostalon alakerrasta. Toistaiseksi Myyrmäen asemalta saa kiertää suuren työmaan ympäri, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa kulku hieman helpottuu. Tai enhän minä tiedä mitä siihen rakennetaan.

Sain BJCP:ssä ihan suullisen kutsun avajaisiin ystävänpäivälle, niin olihan paikalle toki mentävä. En tiedä johtuuko siitä että ulkona oli vain pimeämpää kuin Kontulan Linnussa käydessä, mutta jotenkin tuntui että tämä uusin instanssi onnistuu toistaiseksi parhaiten toistamaan alkuperäisen Puotilan baarin tunnelman. Ei sillä että muissakaan vikaa olisi, mutta Myyrmäen Pikkulintu tuntui heti kotoisalta. Tervetulomaljana tarjottu Hornbeerin Red Cow oli kyllä hapan, mutta onneksi hanoissa oli myös hyviä oluita, ja tuttuja löytyi paikalta luonnollisesti paljon. Tällä kertaa en vielä istunut kovin pitkään, mutta eiköhän sellainenkin ilta vielä koita. Vahva suositus uudelle Pikkulinnulle!

Olutkulttuuria maakunnista: Seinäjoki

 Seinäjoellahan on pitänyt käydä jo pitkään, lähinnä tämän postauksen lopussa käytävän tapahtuman vuoksi. Silti joka tammikuussa on tullut vain mietittyä että se on liian kaukana, ei jaksa. Nyt sitten osui saman viikon lopulle työmatka Ouluun, niin tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä. Samalla ehdin hieman tutustua muuhunkin Seinäjoen tarjontaan.

Kabacka

Kun aloin kysellä missä Seinäjoella kannattaisi käydä, ensimmäinen vastaus oli selkeä - Kabacka. Satuin myös tulemaan paikkakunnalle aika myöhään ja ihmettelin pikaruokaloiden vähyyttä, joka on muuten selkeä ongelma kaupungin olusteluskenessä. Paitsi että Kabackastahan saa ruokaa. Olen samaa mieltä minulle vastanneiden kanssa, tämä on se paikka johon Seinäjoella haluaa mennä. Ruoka on hyvää, hanavalikoima oli ainakin nyt "Pien goes Kabacka" tapahtuman aikaan mainio, ja valikoimassa on neljän 1,5 dl annoksen maistelulautanen ihan kelvolliseen 15 € hintaan. Sisustus ja tunnelma mukavia, sijainti keskeinen. En löydä kahden vierailun jälkeen mitään valittamista.

Mallaskosken panimo

Onhan Seinäjoki toki myös tunnettu yhdestä Suomen vanhimmista pienpanimoista, heidän laskentatavallaan Mallaskoski on jo satavuotias, ja nykyinen yrityskin on selvästi tämän maan vanhimmasta päästä alallaan. Panimolle on kevyt kymmenen minuutin kävelymatka keskustasta, ja sen yhteydessä toimii miellyttävän oloinen panimoravintola, josta saa myös ruokaa. Näkisin siis tämän myös varsin potentiaalisena paikkana istua iltaa, vaikka vähän sivummassa onkin. Panimolle järjestetään myös kierroksia, jotka ovat maistelusetin kanssa varsin hyvä diili. Meille kierrosta pitänyt ravintolayrittäjä teki tosin niin paljon asiavirheitä että käsistä loppuivat sormet kesken, mutta tähänkin pitäisi panimomestarin mukaan olla tulossa parannusta. Opastus oli kuitenkin vähintään viihdyttävä ja prosessi tuli kyllä selväksi kun osasi itse korjata virheet mielessään. Mallaskoskihan on myös viime vuosina muuttunut huomattavasti mielenkiintoisemmaksi panimoksi kuin mitä se oli vielä 5-10 vuotta sitten, joten suosittelen vahvasti vierailua.

Muut baarit

Kovin paljoa en muualla ehtinyt käymään. Bar 15 sai suosituksia, mutta käydessäni katutason puoli oli tyhjillään eikä erityisen kutsuva. Kellaripuolella soi synkkä metalli asiaankuuluvasti, mutta en jaksanut maksaa muutaman euron sisäänpääsymaksua niin jäi tällä kertaa testaamatta. Mikä osoittautui virheeksi, kun ihan miellyttävän näköiseen uuteen Taphouse 60100 oluthuoneeseen piti maksaa pakollinen 3 € narikkamaksu. Kai siellä olisi myöhäisillasta joku trubaduuri soitellut vastapainoksi, mutta mutta... Jostain syystä paikka oli silti huomattavasti täydempi kuin Kabacka, vaikka valikoima oli sanalla sanoen masentava. Leveän näköisestä hanarivistä kolme hanaa oli viinejä ja loput Hartwallin perusvalikoimaa, eli Lahden Erikoista, Mattssonia ja Lagunitasta. Olihan siellä toki pari Fat Lizardin perusvalikoiman tuotetta yms., mutta yhtään mitään kiinnostavaa ei olutharrastajalle ollut tarjota. Ei tänne siis ainakaan pe/la iltaisin kannata edes vilkaista. Kokeilkaa mieluummin vaikka puolestani se Bar 15. Tämän vierailun perusteella en vielä näe perusteita mennä mihinkään muualle kuin Kabackaan tai Mallaskoskelle.

Lakeuden panimojuhlat

Eiköhän suurin osa ulkopaikkakuntalaisista kuitenkin tutustu Seinäjoen olutkenttään tositarkoituksella nimenomaan tämän tapahtuman takia. Lakeuden panimojuhlista olin kuullut etenkin alalla työskenteleviltä paljon hyvää jo vuosia, ja nyt sitten vihdoin ehdin paikalle. Ja täytyy sanoa, ettei tapahtumasta kauhean paljon negatiivista sanottavaa jäänyt. Panimovalikoima oli laadukas, hintataso kohtuullinen, oheisohjelmaa paljon mutta sopivan sivussa että sen pystyi jättämään täysin huomiotta niin halutessaan. Tosin missasin vahingossa pubivisan tämän takia, mutta sattuuhan näitä. Varicko-ravintolan puolella oli tarjolla erinomaista ruokaa, tosin ravintola ruuhkautui aika pahasti loppuillasta, mutta sellaista se tuppaa olemaan kaikissa oluttapahtumissa. Istumapaikkoja ei pääsalissa juuri ollut, mutta muilta alueilta istuimiakin riitti melko monelle. Eihän tämä nyt mitään uutta ja mullistavaa tarjoa, mutta jotain rentoa tässä kuitenkin etelän tapahtumiin verrattuna oli. Ja tavallaan muistutti siitä ajasta kun pääkaupunkiseudullakin tapahtumia oli vain 1-2 vuodessa, jolloin niistä jaksoi kiinnostua enemmän. Täällä se näkyy, että tämä on alueen ainoa kunnon oluttapahtuma. Joskus vähemmän on enemmän.

Seinäjoki Top 5 oluet

Maistelin reissulla 7 uutta olutta ennen panimojuhlia ja 11 uutta panimojuhlilla. Päälle vielä muutama erinomainen vanha tuttu, mutta niitä ei valitettavasti listoille lasketa.

1: To Øl Supervulcano BA 2022 4.2/5, hana @ Kabacka (Pien goes Kabacka)

- Chiliolutta, toimivaa sellaista.

2: Mallaskoski Oidipus 4.1/5, hana @ Lakeuden panimojuhlat

- Mallaskosken vahvojen tynnyröityjen sarja on poikkeuksetta laatua

3: Elmeleven Alien Future II 4.1/5, hana @ Kabacka (Pien goes Kabacka)

- Pitkästä aikaa todella herkullinen sour.

4: Naïlo Void 4.1/5, hana @ Lakeuden panimojuhlat

- Löytyihän Naïloltakin lopulta se hyvä olut.

5: Olarin Your City, My Canvas, 3.9/5, hana @ Lakeuden panimojuhlat

- Olarin kahdesta uudesta NEIPAsta se tasapainoisempi.

Sarjan aiemmat osat: 

Forssa
Hämeenlinna
Iisalmi
Imatra
Kilpisjärvi
Kokkola
Loviisa
matka Iisalmeen
Mikkeli
Nurmijärvi
Oulu
Pori
Rovaniemi
Sotkamo
Vaasa

Albrechtický ja vähän muuta

 Yksi Olutkulttuuriseuralainen oli käynyt Puolassa, ja niukasti Tsekin puolella rajaa olevalla Albrechtickýn panimolla, josta tuli maisteltavaksi setti oluita. Jonkunhan nekin piti juoda. Kylkeen otettiin muutama bonusolut.

Albrechtický Pius Czech Lager (UT ka 3,37)

Olen kyllä tiennyt että tsekit tykkäävät ilmoittaa kantavierteen selkeämmin kuin alkoholipitoisuuden, mutta kantavierteen ilmoittaminen prosenttimerkillä platomerkin sijaan on jo jonkinlaista typeryyttä. No, itse olut on sentään tikissä. Tässä maassa selvästi täytyy pienpanimonkin hallita tsekkilagerin pano, tai ainakin tämä panimo sen hallitsee.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 3½) (0,17 alle keskiarvon)

Albrechtický Pierun Amber Lager (UT ka 3,49)

Höhö. Pierun. Aloin maistelemaan tätä ja puhuin ääneen miten pienpanimoiden täytyy osata tehdä puhdasta lageria Tsekissä, ja sitten huomasin että tämähän ei kyllä sellainen ole. Hento DMS, mutta kuitenkin selvästi maistettava. Harmi. Muutenhan tämä on ihan hyvä, mutta jää nyt jonon hännille.

Raadin arvio: 3 (2½ - 3+), 0,465 alle keskiarvon

Albrechtický Fruit Bomb (UT ka 3,60)

Ilmeisesti myös Tsekissä pienpanimon täytyy tehdä NEIPAa. Tämä tosin on yhtä paljon NEIPA kuin Olvin NEIPA, johon tätä pöydässä tiheään verrattiin. Ei samea, DMS maistuu, hedelmä on päälle liimattuna esanssimehuna. Itselle selvästi illan heikoin, mutta joku tästä jostain syystä myös piti.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 4-), 0,225 alle keskiarvon

Albrechtický Pacific Waves (UT ka 3,63)

No tämä nyt on tällainen perus mitääsanomaton hieman hedelmäinen pale ale. Ei säväytä suuntaan eikä toiseen, mutta on ainakin puhdas. Helposti Fruit Bombin edelle, ei mitenkään Piusin edelle.

Raadin arvio: 3½ (3,3 - 3½), 0,18 alle keskiarvon

Albrechtický Pop Star (UT ka 4,07)

Etiketti on kauhea, mutta tämähän on hyvä olut. Ulkonäkö enemmän itärannikkoa kuin länsi-, mutta makumaailma hyvin toimiva. Hedelmät vain humalista, mallastakin mukavasti, puhdas, tasapainoinen, maukas. Helposti kärkeen.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-), 0,395 alle keskiarvon

Mad Scientist I'm in Love with the Coco (UT ka 3,62)

Orbanin oluet boikottiin! No maistetaan nyt sitten. Tosi makea tuoksu, samoin maku. Kookosta ns. reilusti. Jos tosiaan on rakastunut, ei vain rakasta vaan on rakastunut, kookokseen oluessa, tämä varmaan toimii. Minä usein pidän kookoksesta oluessa. Se ei aivan nyt riitä.

Raadin arvio: 3½ (3,1 - 4-), 0,095 alle keskiarvon

The Garden Double Imperial Affogato (UT ka 4,03)

Tämä on aivan erinomainen. Kahvi, paahteinen mallas, alkoholi, humala, kaikki loistavassa tasapainossa. Maistuu raadille ja menee helposti kärkeen.

Raadin arvio: 4 (3,9 - 4), 0,06 alle keskiarvon

BrewDog Paradox Islay 2019 (UT ka 4,04)

Loppuun vielä neljä vuotta vanhaa Paradoxia. Ei kauhean korkeita odotuksia, mutta ei tämä ainakaan soijaksi ole mennyt. Viski on vähän liian pinnassa ja loppu on tuhkakuppia. Ei tässä oikein mitään tasapainoa ole, mutta ei ole niin huono kuin odotin. Ihan kelpo, kannatti juoda nyt pois.

Raadin arvio: 4- (3,7 - 4), 0,22 alle keskiarvon

Niinhän siinä kävi, että kaikki menivät alle keskiarvon. Ihan hyvä setti kuitenkin, ja Albrechtický oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus, jonka Untappd pisteet ovat merkillisen korkeat tasoon nähden. Alla kuvassa vielä raadin lopullinen järjestys, vasemmalta oikealle.

Mitä tilaisit uudestaan: Albrechtický Pius Czech Lager

Maistelun paras: The Garden Double Imperial Affogato

Jonon kärki: The Garden Double Imperial Affogato

Oma suosikki: The Garden Double Imperial Affogato

Raadin yliarvostama: -

Raadin aliarvostama: Albrechtický Pierun Amber Lager

Pahin pettymys: Albrechtický Fruit Bomb

Alkon tammikuun uutuuksia sokkona ja erikoiserä silmät auki

 

En päässyt erikoiserän maisteluun, joten sokkona pääsin tällä kertaa maistamaan vain vakiovalikoiman uutuuksia, joita oli peräti kolme. Erikoiserän kävin sitten vielä maistamassa avoimen puolella.

Olut 1

Tumman ruskea, niukasti vaahtoa. Tuoksussa paahteista mallasta, mausteisuutta, hiivan estereitä. Vahva luostariolut tästä ensin tulee mieleen. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Paahdetta, estereitä, pieni hedelmäisyys, mausteisuutta, alkoholia, humalaa. Olisiko ihan quadrupel jopa? Hyvää kuitenkin.

Ostaisin.

Oli: Erdinger Pikantus 3.9/5 / 7,3 % / 4,98 € / 0,5 l

Jaa, olikin weizenbock eikä quadrupel. No vieressä oltiin. Banaanisuutta tässä ei juuri ole, mutta kieltämättä sellaista neilikkaista fenolia, josta olisi varmaan pitänyt tunnistaa. Olen tämän joskus kyllä juonut, mutta en pitänyt ihan näin paljoa aikanaan.

Olut 2

Vaalea, lähes kirkas, keltainen. Tuoksussa mausteisuutta, vähän hedelmää, alkoholia. Tripelin puolelle mennään kun hiivan estereitäkin löytyy. Maku mainiossa tasapainossa. Makeutta, hedelmää, estereitä, alkoholia, humalaa. Tässähän on kaikki mitä hyvältä tripeliltä toivoo.

Ostaisin.

Oli: St. Bernardus Tripel 3.9/5 / 8,0 % / 9,99 € / 0,75 l

No niin, takuuvarman panimon suht hiljattain Suomeen laskeutunut tripel sieltä löytyi. Ei hinta minusta isolle pullolle paha ole, etenkin kun tuote on ns. tikissä.

Olut 3

Tummaa taas. Tuoksussa makeaa paahdettua mallasta ja ehkä suklaata, vaniljaa. Maussa makeaa mutta myös aavistuksen hapanta paahteista mallasta, suklaata, kahvia, vaniljaa, vähän alkoholia, humalaa. Maku on pieni pettymys tosi hyvän tuoksun jälkeen, mutta hyvä tämä silti on. Joku pastry stout?

Ostaisin.

Oli: Innis & Gunn Irish Whiskey Cask Oatmeal Stout 3.7/5 / 6,1 % / 4,48 € / 0,33 l

No joo, tämän kolmikon heikoin, mutta ei kovin heikko silti.

Tammikuun erikoiserä

Itse asiassa tässä oli hieman hämmentävästi kaksi erikoiserää. Matala-alkoholiset oluet, joita oli kolme, ja "vahvat IPAt" joita oli kaksi. Erikoinen ratkaisu, mutta näillä mennään.

Wicklow Wolf Eden Session IPA

3.8 % / 4,33 € / 0,44 l

Kevyesti samea keltainen, vaahtoakin on. Melko kuiva tuoksu jossa reilusti greippiä. Maku aika samansuuntainen, sopivasti humalaa lopussa. Mutta melko tylsäksi tämä jää. Kun kotimaiset panimot pystyvät samaan tai parempaan halvemmalla, en näe mitään syytä tätä ostaa.

3.2/5, en ostaisi

To Øl Beach Micro IPA

3.5 % / 3,78 € / 0,44 l

Samea keltainen tämäkin. Tuoksu aika kuiva, hieman petrolinenkin. Tunkkainen. Maku kuiva, vähän vetinen. Pääasiassa mallasta, humalaa lopussa. Ei tämä oikein mitenkään päin ole miellyttävä. 

2.4/5, en ostaisi

Lervig Salted Rhubarb Vanilla Sour Cream Crumble

3.5 % / 4,45 € / 0,33 l

Lähes väritön pinkki. Erittäin makea ja hedelmäinen tuoksu. Laktoosia, ehkä vähän marjaa. Kai siellä jossain mallastakin. Maku on makea ja hapan, suolaa, raparperia, vaniljaa, laktoosia. Onhan tämä jopa jälkkärisouriksi omituinen, mutta melko maukas myös. Hieman hintava, tosin.

3.6/5, ostaisin

Poppels Double India Pale Ale

8,0 % / 4,99 € / 0,33 l

Tämä olikin vanha tuttu. Tosin viimeksi ollut samea, nyt täysin kirkas kultainen. Melko perinteinen DIPA muuten. Mallasta, pihkaa, alkoholia, humalaa. Kaikkea reippaasti, kaikki tasapainossa. Aivan hyvä olut.

3.7/5, ostaisin

To Øl Sloopkogel

10,0 % / 6,79 € / 0,44 l

Samea keltainen. Tuoksussa reippaasti makeutta, kuivahumalaa, hedelmää, vähän alkoholiakin. Maussa makeutta, hedelmää, alkoholia, humalaa. Ei kuitenkaan imelä tai raskas niinkuin nämä tuppaavat olemaan. Hyvä ettei TIPAton tammikuu mennyt turhaan poikki.

3.9/5, ostaisin

Niin, jälkimmäinen erikoiserä oli laadukas, ensimmäinen vähän vähemmän, mutta eniten edelleen ihmetyttää tämä kahteen jakaminen niin ettei kumpaankaan riitä kuin hilut. En pidä.

Tammikuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 8-

Sisältö: 7½

Mielikuvitus: 6-

Kokonaisarvosana: 7

Erikoiserien kouluarvosanat:

Joulukuu 2022: 9

Marraskuu 2020: 8½

Lokakuu 2021: 8+
Elokuu 2020: 8
Syyskuu 2020: 7+
Heinäkuu 2020: 7

Tammikuu 2023: 7

Syyskuu 2022: 7-

Lokakuu 2022: 7-
Lokakuu 2020: 6½

Syyskuu 2021: 6½
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-